Saarille!

Lähdin aamulla klo 6.20 Southern Frid Ricesta. Auto vei satamaan ja löytyi oikea laituri. Onneksi ostin edes yhden pullan ja vettä oli mukana pari litraa, sillä lautalla ei ollut mitään myyntiä. Katangilla oli lautan vaihto ja siellä hyppäsi myyjiä laivaan. Ostin kanaa ja mangonpaloja, tulivat tarpeeseen sillä oltiin jo iltapäivässä. Laiva pydähtyi kaikilla saarilla ja kello oli jo 18.30 kun päästiin Lipelle. Jäin pitkähäntäveneen kuljetuksesta Sunrise beachille ja aloin etsiä majoitusta. Ensimmäiset olivat yli 100 euro yö, joten kävelin rantaa eteenpäin. Löytyi Gypsy Resort, josta sain bungalowin hintaan 21 euroa.
Söin kunnollisen päivällisen (4 euroa) ja nyt on kello kohta kahdeksan. Suihkuun ja nukkumaan, huomenna pitää päästä Adangiin!

Helvetin hyvin menee...

Tästä talosta eli Southern Fried Rice katosi netti. Sen lisäksi kannettavaan tuli haittaohjelma ja jouduin päivittämään koneen uudelleen. No, sehän palasi Windows kasiin, joka on p:stä. Katotaan, kuinka pärjään pelkällä puhelimella siellä missä netti toimii. Huomenna kumminkin pitäisi Minivanin hakea minut klo 6.30. Se vie minut satamaan ja jollakin merivälineellä Adangin saarelle. Siellä on sähköt päällä neljä tuntia iltaisin kuudesta eteenpäin, eikä wifiä. Otan kameralla kuvia ja näette niitä sitten kun palaan sivistyksen pariin. Ajattelen viipyä 1 - 7 päivää Adangilla...

Phuketin tunnelmia

Niin, täällä sähkötyöt muistuttavat Filippiineistä.

Ja toinen asia, mikä on saman tapainen; rakennustyyli ja katujen reunustojen muodostuminen.

 

Oikeasti: ei ole minun paikka! Rannalla on veneitä:

Mutta en voi lähteä niillä minnekään. Ostamani suojakerroin 50 ei toiminut ja iho on punainen. Siispä luin varjossa Jo Nesböta ja kävin aina välillä uimassa, palaten taas varjoon.

Rannalla on myös muistomerkkejä:

Mutta ne eivät puhuttele minua lainkaan. Joten odotan ensi viikkoa ja lähtemistä mielenkiintoisemmille paikoille. Niin ja tietysti odotan, että uusi ostamani aurinkosuoja toimisi ja voisin ehkä tehdä muutakin kuin pysytellä varjossa :)

Ensimmäinen etappi: Phuket

Matkahan sujui niin kuin pitikin. Aamun Pariisin lento oli peruttu koneen vikojen ja miehistön sairastumisten vuoksi. Kipitin Finnairin tiskille hädissäni, mutta sainkin paremman diilin: Finnairin uusimmalla lippulaivalla Bangokiin ja sieltä sitten lyhyellä lennolla Phuketiin. Sopi minulle! Tietysti Bangkok - Phuket lento oli myöhässä, mutta mitäpä sen oli väliä. Minibussi Kata Beachille lentokentältä kustansi 200 BHT per nuppi ja jokainen kyytiläinen vietiin oman hotellinsa ovelle :)

Olen majoittuneena Kata Beachin alueella hotelliin nimeltä Southern Fried Rice. Sen omistaa norjalainen mies, joka kertoi että lapsensa Norjassa ovat 38- ja 37-vuotiaita,  ja täällä hänellä on 9-vuotias lapsi (silmäniskun kera kerrottuna). No, ihan kiva heppu ja juttuun tullaan. Neuvoi minut Kata Beachille, jossa kävin uimassa uskomattoman lämpimässä vedessä.

Kun lähdin biitsiltä takaisin hotellille, eksyin (tietysti). Askelia kertyi varvastossuilla + 35 asteen lämmössä reilut 13 600 ja nyt on isovarpaissa tietysti muhkeat rakot. Ensivaikutelma Phuketista on liian meluinen, liikennettä liikaa ja turisteja on Venäjältä, Norjasta, Suomesta, Kiinasta, Japanista... Suoraan sanottua hieman ihmettelen, kuinka saan viikon täällä menemään. Mutta eiköhän täältä löydy muutakin kuin noita edella mainittuja. Huomenna kuitenkin parantelen rakkoja ja uin vaan...