Tanssia ja marssia

Sorry, kun en ole pariin päivään päivittänyt blogia. Perjantaina, kun tulimme tänne Workers Houseen, oli seminaari paikallistoimijoiden kanssa + iltajuhla. Juhliminen venyi aamuviiteen, joten lauantaina ei oikein ajatus kulkenut...
Launtaina valmistelimme sunnuntain marssia varten kylttejä ja vierailimme espanjalaisten rakentamassa linnoituksessa. Filippiinit oli 400 vuoden ajan Espanjan vallan alla.

Illalla kävimme syömässä paikassa, jossa esiintyi filippiiniläinen tanssiryhmä. Kuvat eivät oikein onnistuneet, kun liikkuivat pahalaiset niin vikkelästi. Tässä näyte:

Tänään sunnuntaina oli sitten tärkeä päivä. Täällä vietetään joka vuosi 30.11. kansallissankari Andres Bonifacion päivää. Juhlintaan kuuluu kulkue, jossa ammattiliitot esittävät banderolleillaan tärkeimmät vaatimuksensa.

Osallistuin sairaalaväen mukana ja marssimme mm. ILO:n yleissopimuksen 151 ratifioinnin puolesta. Siinähän on kyse julkisen sektorin järjestäytymisoikeudesta. Muita teemoja olivat palkka jolla elättää perheensä (minimipalkka täällä ei siihen riitä), työntekijöiden oikeudet, naisten huono kohtelu ja tietysti järjestäytymisoikeus.

Marssilla oli noin 6000 osallistujaa, joista 15 suomalaista. Meidät huomioitiin erityisesti ja Iida pyydettiin puhumaankin ihan yllättäen. Lyhyen valmistelun tuloksena fiksu suomalaisnainen PAM:sta osasi sanoittaa meidän kaikkien retkeläisten tuntemukset ja mielipiteet.

Marssin, kuvaamisen ja puheiden jälkeen menimme MALLiin, eikä siitä sen enempää. En ole koskaan ollut, eikä minusta luultavasti koskaan tulekaan henkilöä, joka viihtyy shoppailemassa. Siispä tämä mummu osti muistitikun valokuvia ja bikinit kokonaisen päivän rantalomaa varten - se siitä shoppailusta :) Huomenna jätetään Workers House pariksi päiväksi ja suunnistetaan etelään päin. Tiedossa on ainakin Izuzun ja Toyotan varaosatehtailla käynti, ja tälle mummulle on varattu salainen tehtävä 2.12.2014. Pysy kuulolla...

PSI ym ym kirjainyhdistelmiä sekä sairaalavierailu

PSI:n toimistossa tapasimme useita toimijoita, joiden organisaatioissa on monenlaisia kirjainyhdistelmiä. Suomessa ammattiliitot järjestäytyvät aloittain ja on paikallisyhdistyksiä + keskusliitot. Filippiineillä yhdessä työpaikassa toimii yksi - ties kuinka monta liittoa, liitot toimivat vaikka minkälaisina kombinaatioina tehdessään yhteistyötä ja tämä kaikki sekoittaa suomalaisen luottamusmiehen pään totaalisesti.
Kuuntelimme kiltisti tilastotietoja ja mieleen jäi lähinnä kotitalouksien kokeman korruptio arkielämässään. Ei ole mitenkään tavatonta, että virkailija pyytää pientä lahjoitusta jotta asiaasi hoidetaan virastossa. Osa maksaa, osa ei. Mutta jos olet kerran maksanut, sinulta tullaan pyytämään satavarmasti seuraavallikin kerralla "lahjoitusta".

SASK on osallisena hankkeissa, joita on kolme: hanke ratifioida ILOn pykälä 151, Tehyn tukema hanke terveydenhuollon ihmisten järjetäytymisoikeudesta ym. asioista ja viime vuotisen taifuunin uhrien auttamishanke. Hankkeet etenevät! Näimme kuinka konkreettista työ täällä on. Tauluun kirjoitetaan esim. kongressin edustajien nimet, milloin heitä on lähestytty, montako kertaa ja ovatko he vastanneet. Paikalliset ovat optimistisia, että viisi vuotta kestänyt hanke ILOn pykälän 151 ratifioinnista hyväksyttäisiin vuoden alussa. Silloin julkisen sektorin liitoille palautuisi kauan kadoksissa (diktaattori Marcosin viemä) oikeus neuvotella palkoistaan. Vuodesta -72 nimittäin hallitus on päättänyt palkat.

Sairaala, San Lazaro Hospital. Kyseessä on tartuntatautien ja infektioiden osaamiskeskus. San Lazaroon tuodaan pitkälle kehittyneet tuberkuloosit, HIV:t, vaikeat infektiot joita ei osata/voida hoitaa paikallisessa terveydenhuollossa, viime taifuunin aiheuttamien tautien vaivaamat ihmiset... Ja arvatkaa mitä: huoneissa ei ole ovia, vaan leveä aukko käytävään! Yhdessä huoneessa on 6 - 49 potilasta ja sängyt ovat ruosteessa. Tubipotilailla oli valtavat happipullot sänkyjen päissä ja osasta näki, että kuolema oli lähellä. Olikohan niistä hengityssuojaimista mitään hyötyä? No, kaipa rokotukset suojaavat. Tosin siellä oli niitä kaikkein vaikeimpia resistenttejä kantoja sairastavia, mutta mehän pysyimme käytävillä emmekä kosketelleet mihinkään.

Sairaalakäynnin päätteeksi nauhoitetiin videoblogia, joka ilmestynee huomenna SASK:n sivulle ja you tubeen. Näetpähän tuoreet tunnelmat täältä paikan päältä. Ai niin, huomenna vaihdetaan paikkaa ja muutetaan Worker`s Houseen enkä tiedä onko siellä nettiyhteyksiä. Jos on, niin huomennakin tulee kuulumisia :)

Julkimopäivä

Helteinen aamu, kyytivälineenä onneksi kaksi ilmastoitua pikkubussia. Ensin suunnattiin TV2 - asemalle eli ABS-CPN - studiolle. Kyseessä on Filippiinien suurin mediatalo, jolla on TV- ja radiolähetyksiä, muutama aikakauslehtijulkaisu ja nettijulkaisuja. Saimme kätellä Filippiinien suosituinta radiohahmoa:

Aarne tietysti kuvassa mukana :) Katselimme kulisseista ohjelmien tekemistä ja mm. yhden liveshown meininkiä.

Tapasimme TV2-aseman työntekijäliiton edustajia, jotka kertoivat että talossa toimii toinenkin liitto. Se on työnjohtotason liitto, johon kuuluu noin 100 jäsentä. Työntekijäliittoon kuuluu noin 370 jäsentä. Liitot neuvottelevat oman TES:in ja ovat saaneet sovittua mm. työterveyshuollosta. Jos olet naimaton liiton jäsen, työterveyshuollon edut koskevat myös vanhempiasi sekä sisaruksiasi! Liitot ovat neuvotelleet jäsenilleen 30 pv vuosiloman, kun laki takaa viiden päivän loman. Seuraava tavoite liitoilla kuului olevan 30 vuotta palvelleille auto...

Toinen vierailukohteemme tänään oli eduskuntaa vastaava House of Representatives. Kongressin alahuoneeseen kuuluu mm. Imelda Marcos (kuvassa vasemmalla ylimpänä) mutta myöskin Walden F. Bello, jonka saimme tavata hänen työhuoneessaan.

Walden on loistava palkansaajien, ympäristön ja tasa-arvon puolustaja. Löydät googelettamalla hänen ajatuksiaan, eikä minulle ole edes kunnon kuvaa hänestä. Olin vain mykistynyt hänen karismastaan ja asiantuntemuksestaan. Ja taisi minusta tulla Walden-fani!

Kuva on parlamenttisalista, jossa opas kertoi paikkajaosta yms. Meidät sijoitettiin VIP-vieraiden katsomoon kun menimme seuraamaan parlamentin istuntoa. Istunnon piti alkaa klo 16.00. No, puhemies aloitti 16.45 esittelemällä "Finnish delegation of 15 members of Trade Unions", nousimme seisomaan ja saimme ablodit. Sen jälkeen kaksi edustajaa kävi kättelemässä ja juttelemassa hetken, yksi parlamentien tiedottaja pyysi yhteystiedot, istuimme ja odotimme...Lähdimme pois, koska aikatulu alkoi ylittyä ja tsa daa; kuulimme, että istunto alkoi heti kun olimme ovesta ulos.

Illalla kävimme kämppikseni Minnan kanssa ostoksilla, syömässä ja sitten tämän blogin pitoon (joka vei taas yli tunnin kun kuvien lataaminen on niin hidasta). Huomenna päivä uus, kerron videoblogissa tämän päivän ja huomisen tunnelmista. Tänäänhän pääsit katsomaan Markon terveiset päiväkodin pihasta.

http://youtu.be/CyeCXkR0F-M

Lasten ja rohkeiden ihmisten päivä

Tänään aloitimme ohjelmamme päiväkodissa, joka on rakennettu 200 sinnikkään naisen aloitteesta. He hakivat avustusta kaikista tietämistään järjestöistä ja lopulta LEARN auttoi heidät alkuun. Päiväkoti on toiminut vuodesta 2004, vaikka valmistuikin 1998. Syynä toiminnan aloittamisen viivästykseen oli se, ettei naisilla ollut rahaa palkata opettajaa. Vuonna 2004 SASK löytyi yhteistyökumppaniksi ja sen jälkeen jo 700 lasta on suorittanut päiväkodissa esikoulunsa. Lisäksi lapset ovat päässeet haun kautta suoraan kouluun ja ensimmäinen on valmistunut collegesta. Näimme ihan oikeasti, mihin rahaa käytetään. Nämä naiset halusivat lapsilleen parempaa kuin itsellään on ollut, ja toimivat sitkeästi asiansa eteen.

Lapset esittivt laululeikkejä ja toinen kuva on päiväkodin pihasta aukeavaan vehreään maisemaan.

Päiväkodista matkasimme nuoriso-osastoa tapaamaan. Aivan ihania nuoria! Tanssivat ennen kisaten keskenään ja nyt tanssivat yhteisten asioiden vuoksi.

SENTRO:lla on nuorille suunnattu ohjelma, jonka tavoitteena on saada nuoret ymmärtämään järjestäymisen edut ja toimimaan yhteiseksi hyväksi tappelemisen sijaan. Tuli hyvä mieli, kun näytti siltä että tavoitteeseen voidaan päästä.

Jatkoimme kahdessa ryhmässä; toinen jäi koululle ja toinen (johon itsekin kuuluin) jatkoi seuraavaan villageen. Kävimme ensin elementary schoolissa, jossa on 6000 oppilasta ekaluokkalaisista kutosluokkalaisiin. Oppilaat käyvät koulua kahdessa vuorossa. Aamuvuoro klo 6 - 12 ja iltavuoro klo 12 - 18. Vararehtori tekee työpäivää klo 5 - 18 ja palkka on ihan tavallisen open palkka. Nainen vain hymyili ja sanoi:" Anything for the young ones." Okei - mitä sanoo OAJ?

Lapset esittivät valloittavan tanssin ja saimme perinteiset hatut hetkeksi päähämme.

Koulukäynnin jälkeen kuljimme paikallisen työväen asumusten keskellä ja meidät vietiin kokoontumissaliin. Saimme kuulla, että maan omistus on ongelmista suurin. Maa, jolle asumukset on rakennettu, kuuluu valtiolle oikeuden päätöksellä. Valtion maalle saa rakentaa ja kun maksaa tietyn maksun, on talon paikka laillinen. Nyt kuitenkin paikallinen rikas rakennuttajafirma vaatii maita itselleen, vaikka hävisi jo oikeudenkäynnin. Rakennusfirma ajattaa katepillareita alueelle, jyrää talot alleen ja aitaa alueen, jonka kertoo kuuluvan itselleen. Paikalliset järjestäytyivät SENTROn avulla. He muodostavat ihmiskilpiä maansiirtokoneita vastaan silloin kun ne tulevat yllättäen paikalle (teksiviestiellä saadaan porukka kasaan). Katepillareiden mukana on yleensä poliisi, jolla ei ole nimikylttiä = maksettu poliisi. Paikallisosaston johtajista 12 on vankilassa ja nykyinen kertoi laittaneensa jalan lapion alle estääkseen maan valloituksen. Eletään vuotta 2014! Filippiineillä kaikki on mahdollista... Maanomistusjuttu on rakennuttajafirma on vienyt asian korkeimpaan oikeuteen, mutta sillä on erittäin pieni mahdollisuus voittaa.
Kysyin, kauanko tätä on kestänyt ja vastaus oli 18 vuotta eikä loppua näy. Rohkeita, omia oikeuksiaan puolustavia ihmisiä - respectiä tältä mummulta.

Keltapaitainen mies on alueen nykyinen asukasyhdistyksen johtaja ja katunäkymä on alueelta, josta tapellaan oikeudessa ja hengenkin uhalla. Alueella asuu 500 perhettä, jotka ovat keskimäärin viisihenkisiä.

Parasta päivässä oli ihmisten tapaaminen ja juttelu suoraan heidän kanssaan. Pahinta oli matkustaminen paikasta toiseen jeepneyllä ja varsinkin ruuhka-aikaan palaaminen killing highwayta pitkin oli tuskaa. Rynkytystä huonon tien ja jeepneyn vuoksi, jumalaton pakokaasun määrä ja meteli busseistä, moottoripyöristä ja noista paskajeepneystä! Naama valkoinen ja maha velloi, mutta en kumminkaan pyrkkinyt. Vihaan jeepneytä!

Ensimmäinen vierailujen päivä

Hei vaan helteisestä Manilasta! Tänään menimme ensin Worker`s Houseen vierailulle. Talo on rakennettu vuonna 2006 ja SASK sekä muitakin järjestöjä on ollut tukemassa talon rakentamista. Talossa toimii useita eri liittoja ja saimme SENTROn johtajalta erittäin hyvän kuvauksen edunvalvonnasta Filippiineillä. Korruptio on niin käsittämättömän voimakas ilmiö, että se mykisti tämän mummun aivan täysin. Ihme, että täällä on edunvalvontaa lainkaan! Juttelimme ryhmissä eri liittojen edustajien kanssa ja täytyy todella kunnioittaa työtä, jota he tekevät.
Matka jatkui siitä kansalliseen postiin. Siellä tapasimme postiliiton johtoa ja toimijoita. Kuvia postista:

Postiliiton ongelmana on isojen irtisanomisten jälkeinen pätkätyöläisten käyttö ja kuinka heidät saadaan järjestäytymään. Filippiinien lain mukaan vain vakituisessa työsuhteessa olevalla on oikeus järjestäytyä, ja postikin on siirtynyt käyttämään enimmäkseen tilapäistä työvoimaa. Kuulostaako tutulta?

Kovin vierailukohteemme oli viimeisenä. Tässä kuvia:

Kuuntelimme kovassa liikenteen melussa pressukatoksen alle asetetuilla muovituoleilla Marino-liiton ihmisiä. He edustavat kalastajia (kotimaan ja ulkomaan laivoilla), kalatehtaan naisia jotka pakkaavat sardiineja ja merimiehiä. Osa oli saanut potkut ay-toiminnan takia +  eivät ikinä saa yhtiöiltä enää töitä. Silti he jatkavat puhumista järjestäytymisen puolesta ja tässä syy: palkalla ei elä tai palkka jää kokonaan saamatta. Siitä oli esimerkkinä merimies, joka oli tehnyt 10 kk töitä saamatta palkkojaan. Kalastajat tekevät 24 tuntia töitä ja palkka riippuu saaliin määrästä. Korkein palkka saattaa olla 3 euroa, mutta usein tuo vuorokauden työ menee ilmaisen puolelle kun kalaa ei vain tule. Naiset työskentelevät sardiinitehtaalla ja heidän palkkansa on niin naurettava, etten edes viitsi sitä kertoa.

Kävimme satamassa, mutta ennen sitä hökkelikylän läpi käveleminen veti niin hiljaiseksi... Ihmiset asuvat sellaisissa viiden neliön vankisellimäisissä oloissa ja kulkuväylä oli noin 60 cm leveä näiden asumusten välissä. En ottanut kuvia, velloi vatsassa liikaa...
Ulkona kuvasin taas ja lapset ovat lapsia kaikissa oloissa - kuten huomaat.

Hyvinhän tämä alkoi

Vietin päivän lasten ja lastenlasten kanssa. Tuli soitto SASK:sta, että Hong Kongin lento on ainakin 8 tuntia myöhässä. Lähtö onkin huomenna lauantaina aamulla ja meidät majoitettiin Airport Cumulukseen täksi yöksi.

Jos (paino sanalla jos) pääsemme matkaan huomenna aamulla, olemme Hong Kongissa yöllä. Silloin ei enää ole Manilaan lentoja, joten vietämme vielä ylimääräisen yön matkalla. No ei kait siinä, katsellaan nyt sitten

maailmaa saman tien enemmänkin :) Ja kuvat tulevat näköjään mihin sattuu, vaan opetellaan nyt tätä blogin pitämistä koko ajan.

Manilassa ollaan!

Manilassa, viimein!

Kyllä kesti, mutta kannatti! Olimme Hong Kongissa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Nukkuma-aikaa oli ruhtinaallisesti neljä tuntia, ja sitten soi herätyskello. Taas kentälle, ja ryhmämme osasi todella hienosti Manilan portille. Vaan kuinka kävi mummun? Boarding passissa luki ”Lea Leiviskä” ja passissa ”Leila Leiviskä”… Kiinni jäin ja supervisorin seurassa takaisin checkiin. Siellä tyttö naputteli konettaan (tämä tunsi itsensä ihan rikolliseksi), kun univormu seisoi vahdissa vieressä.

Minut todettiin Leilaksi, leima lyötiin, ja henkilökunnan turvatarkastuksen kautta takaisin ryhmään

. 

Hong Kongin ja Manilan välinen kone oli suht koht ajoissa, vastaanottajat paikalla ja pääsimme majoittautumaan. Hotelli on siisti, lähes steriili ja hyvällä paikalla. Meillä oli ohjelmassa tänään sunnuntaina museokäynti. Tämä mummu kiersi yhden kerroksen, ja sitten videoblogin tekoon.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Kuvaaja löysi mieleisensä paikan, aseteltiin kamerat ja mikit. Tuli security (niitä on täällä näköjään joka kulmalla) ja sanoi:” Teillä ei ole omistajan lupaa kuvata.” Kuvauspaikka oli erään kahvilan tuoli siirrettynä nurmikolle. No ei ollut lupaa, ei.

Kamerat ja muut värmeet kasaan ja museon etupuolelle kadun varteen. Tämä tarinoi väsyneenä ihan mitä sattuu. Kuvaaja olisi tyytynyt juttuihini, mutta äänen laatuun taas ei. Laitettiin toinenkin mikrofoni, mutta silti liikenteen melu häiritsi liikaa. Mutta editointien jälkeen tuotos kuitenkin riitti ammattilaiselle. Katso Saskin sivulta, jos se sinne ilmestyy. On ilmeisesti pikkuisen hidasta täällä tiedonsiirto, etenkin liikkuvan kuvan. Enkä ihmettele, pelkän tekstin lähettämiseen menee noin tunti…

Jännitys kasvaa

Huh huh, lähenee lähtö. Kun Oulussa on - 0 astetta ja Manilassa + 30 astetta, pitää miettiä mitä  pukea päälleen matkan ajaksi. Matkustusaika on yhteensä yli 24 tuntia. Perjantaina lähden klo 18.05 Oulunsalosta Helsinkiin, Helsingistä jatkan yölennolla Hongkongiin, jossa ollaan lauantaina klo 15.30. Siitä sitten Manilaan, jossa ollaan klo 18.45.
Ryhmämme tapaa Helsinki-Vantaan kentällä perjantai-iltana yhdeksän maissa. Porukka tulee eri puolilta Suomea erilaisilla kyydeillä. Muistankohan edes kaikkien nimiä? En tosiaankaan, nimimuisti on niitä heikoimpia puoliani. Toivottavasti tunnistan Oulunsalossa henkilön, joka tulee Pudasjärveltä samaan Helsingin koneeseen... No, hän varmaan tunnistaa minut kun minua on sattuneista syistä vaikea unohtaa :) 

Huomenna pitää vielä yrittää keskittyä töihin ja perjantaina onkin ensimmäinen lomapäivä. Se kuluu pakatessa, (hermoillessa) ja lapsia sekä lapsenlapsia tavatessa.
SASK:n sivulle tulee linkki videoblogiin, mutta en tiedä milloin se sinne ilmestyy. Sieltä löydät ammattilaisen kuvaamana minun ja parin muun retkeläisen tunnelmia Manilasta. Kuinkahan saan nukuttua vielä kaksi yötä? Pitäisi "olla niin kuin ei olisikaan", mutta kyllä minä taidan huomenna olla aika levoton työkaveri Linnanmaan yksikössä.

Matkailu maksaa

SASK:n opintomatkan hinta on 2400 € ja osallistujat maksavat jokainen sen itse. Liitot antavat sopimuksen mukaisesti 500 € avustusta ja muualtakin voi hakea rahaa. Minä tein hakemuksen omalle ammattiosastolleni eli Tehyn Oulun seudun yksityisen terveyspalvelualan ammattiosastolle 710. Hallitus myönsikin avustusta 400 €! Omaksi kuluksi jää siten 1500 €. Miten mummulla, jonka palkka on reilusti alle suomalaisten keskipalkan, on varaa tämmöiseen retkeen?

No, ensinnäkin säästin huhtikuusta alkaen 100 €/kk erilliselle tilille. Toisekseen en ole ostellut vaatteita, meikkejä, kenkiä, laukkuja enkä juuri muutakaan, mitä ilman on elämää. Pihi elämä kannattaa kun on mitä odottaa... Niin ja pikkuvessan remontti siirtyy taas kerran. Sitä on siirretty Floridan ja Kroatian reissujen vuoksi eli jo kahdesti aikaisemmin. Kuvastaa sitä, että materia on kakkonen elämysten jälkeen tämän mummun arvomaailmassa. Elämä on valintoja, minulla on ollut aina tapana valita mieluummin reissu kuin ehkä tarpeellinenkin tavara.

Ohjelma varmistettu

Tänään luin mieluista sähköpostia, joka oli lähetetty perjantaina: opintomatkamme ohjelmaa. Saavumme Manilaan illalla paikallista aikaa lauantaina 22.11. ja majoittaudumme Hotel Sequoiaan, joka sijaitsee Quezon Cityssä.http://www.expedia.fi/Manila-Hotellit-Sequoia-Hotel.h9086716.hotellitiedot?semcid=expe.FI.001.003.08.02_.001&kword=%20sequoia_%20hotel_%20manila!m.ZzZz.3450002211377.0.61934865247.%20sequoia%20%20hotel%20%20manila.%20sequoia_%20hotel_

Kahden viikon aikana tulemme perehtymään maan työmarkkinoiden tilaan ja ammattiyhdistystoimintaan. Isäntäjärjestöinä ovat SENTRO JA LEARN. Vierailemme pääpostissa, Manilan satama-alueella, museossa, SASK:n tukemassa lastenkeskuksessa ja työläisväestön asuinalueen peruskoulussa.

Pääsemme maan suurimmalle TV-kanavalle, jossa tavataan kanavan työntekijöitä edustava liitto. Pääsemme seuraamaan myös kongressin iltapäiväistuntoa! Tapaamme julkisten alojen liiton edustajia ja vierailemme "tavallisen kansan" sairaalassa.

Saamme esitellä suomalaisen ay-liikkeen toimintaa ja minullakin on Tehystä saatua englanninkielistä materiaalia mukana. Osallistumme seminaariin ja työpajaan, jossa on 30 - 40 osallistujaa  paikallisista ammattiliitoista. Liitymme myös mukaan kulkueeseen, joka järjestetään kansallissankari Andres Bonifacion muistopäivänä.

Mielenkiintoisia vierailukohteita on tiedossa vielä lisääkin. Käymme nimittäin espanjalaisten miehitysvallan aikaisella linnoitusalueella, Toyotan ja Isuzun varaosatehtailla sekä jeepney-kuskien järjestämällä koeajelulla Lipa Cityssä.

Vierailemme Batangasin rannikolla ja tapamme kalastajia sekä maaseudun väkeä. Käymme myös autojen sähkökaapeleita tuottavalla tehtaalla ja tapaamme paikallisia toimijoita.

Hengästyttävä ohjelma, johon on sisällytetty sentään yksi kokonainen päivä rantalomaa! Kyllä tulee tälle mummulle lopuksi ikää sulattamista ja muistelemista. Pysy mukana, voit ehkä oppia jotain kanssani :)

Suomesta Filippiineille, Oulusta Manilaan

Suomessa on  5,5 miljoonaa ja Filippiineillä 105,7 miljoonaa asukasta. Väestötiheys on meillä 18 ja Filippiineillä 300 henkilöä per neliökilometri. Hohhoijaa - mitenkähän tämmöisen rauhallisen maan asukas viihtyy valtavassa massassa? Oikeastikin minua hieman huolettaa se, miten jaksan jatkuvaa melua ja hulinaa yli kaksi viikkoa. Silloin kun asuin Helsingissä kolme vuotta opiskeluaikana, minua ahdisti liikenteen melu. Nyt mennään sellaiseen meluun, että Helsinki tuntunee sen jälkeen tosi hiljaiselta, veikkaan.

Tulemme olemaan suurimman osan ajasta Metro-Manilan alueella. Alueella asuu yli 20 miljoonaa ihmistä! Oulun väkiluku on 195 821 ja pääkaupunkiseudun 1,93 miljoonaa, joten melkoinen ero on väkimäärässä. Liikenteen määrästä, laadusta ja melusta meille kerrottiin perehdytysviikonlopussa. Menemme melkoisen kaaoksen keskelle... Saatamme ymmärtää reissun jälkeen, mitä sana "ruuhka" oikeasti tarkoittaa. Oulussa puhutaan aamu- ja iltapäiväruuhkista, mutta voisin kuvitella että meillä liikennevirta saattaa edetä kuitenkin jonkin verran nopeampaa vauhtia kuin Manilassa.

Tämmöisiä mietteitä nousi tänään mieleeni, kun kävelin pyörätietä pitkin töihin. Manilassa ei kävellä, vaan kuljetaan jeepneyillä. Niissä kuulemma soi discomusiikki täysillä ja ne ovat koristeellisia kuin joulukuuset. Ehkäpä tropiikissa voin virittäytyä joulutunnelmaan jeepneyden avulla?

Matkakuumetta

Hain opintomatkalle Filippiineille hetken mielijohteesta. SASK eli Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus järjestää joka vuosi opintomatkan johonkin kehitysmaahan. Matkaan lähtijät ovat yleensä aktiivisia ammattiliittojen jäseniä. Itse olen tehyläinen luottamusmies, Tehyn valtuuston jäsen ja hallituksen varajäsen. Lisäksi olen TSN:n (Terveys- ja sosiaalialan Neuvottelujärjestö) hallituksen jäsen.

Edunvalvonnan ja luottamustoimien hoitaminen ovat harrastuksia. Varsinainen työni on Suomen Terveystalossa ja toimin työfysioterapeuttina.

Neljästä lapsestani vanhimmasta tuli kaksosten äiti ja minä ylenin mummuksi keväällä -14. Nuppusisten pyöreät silmät ja hampaattomat hymyt ovat elämäni valoja.