Sorry, kun en ole pariin päivään päivittänyt blogia. Perjantaina, kun tulimme tänne Workers Houseen, oli seminaari paikallistoimijoiden kanssa + iltajuhla. Juhliminen venyi aamuviiteen, joten lauantaina ei oikein ajatus kulkenut...
Launtaina valmistelimme sunnuntain marssia varten kylttejä ja vierailimme espanjalaisten rakentamassa linnoituksessa. Filippiinit oli 400 vuoden ajan Espanjan vallan alla.
Illalla kävimme syömässä paikassa, jossa esiintyi filippiiniläinen tanssiryhmä. Kuvat eivät oikein onnistuneet, kun liikkuivat pahalaiset niin vikkelästi. Tässä näyte:
Tänään sunnuntaina oli sitten tärkeä päivä. Täällä vietetään joka vuosi 30.11. kansallissankari Andres Bonifacion päivää. Juhlintaan kuuluu kulkue, jossa ammattiliitot esittävät banderolleillaan tärkeimmät vaatimuksensa.
Osallistuin sairaalaväen mukana ja marssimme mm. ILO:n yleissopimuksen 151 ratifioinnin puolesta. Siinähän on kyse julkisen sektorin järjestäytymisoikeudesta. Muita teemoja olivat palkka jolla elättää perheensä (minimipalkka täällä ei siihen riitä), työntekijöiden oikeudet, naisten huono kohtelu ja tietysti järjestäytymisoikeus.
Marssilla oli noin 6000 osallistujaa, joista 15 suomalaista. Meidät huomioitiin erityisesti ja Iida pyydettiin puhumaankin ihan yllättäen. Lyhyen valmistelun tuloksena fiksu suomalaisnainen PAM:sta osasi sanoittaa meidän kaikkien retkeläisten tuntemukset ja mielipiteet.
Marssin, kuvaamisen ja puheiden jälkeen menimme MALLiin, eikä siitä sen enempää. En ole koskaan ollut, eikä minusta luultavasti koskaan tulekaan henkilöä, joka viihtyy shoppailemassa. Siispä tämä mummu osti muistitikun valokuvia ja bikinit kokonaisen päivän rantalomaa varten - se siitä shoppailusta :) Huomenna jätetään Workers House pariksi päiväksi ja suunnistetaan etelään päin. Tiedossa on ainakin Izuzun ja Toyotan varaosatehtailla käynti, ja tälle mummulle on varattu salainen tehtävä 2.12.2014. Pysy kuulolla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti