Lasten ja rohkeiden ihmisten päivä

Tänään aloitimme ohjelmamme päiväkodissa, joka on rakennettu 200 sinnikkään naisen aloitteesta. He hakivat avustusta kaikista tietämistään järjestöistä ja lopulta LEARN auttoi heidät alkuun. Päiväkoti on toiminut vuodesta 2004, vaikka valmistuikin 1998. Syynä toiminnan aloittamisen viivästykseen oli se, ettei naisilla ollut rahaa palkata opettajaa. Vuonna 2004 SASK löytyi yhteistyökumppaniksi ja sen jälkeen jo 700 lasta on suorittanut päiväkodissa esikoulunsa. Lisäksi lapset ovat päässeet haun kautta suoraan kouluun ja ensimmäinen on valmistunut collegesta. Näimme ihan oikeasti, mihin rahaa käytetään. Nämä naiset halusivat lapsilleen parempaa kuin itsellään on ollut, ja toimivat sitkeästi asiansa eteen.

Lapset esittivt laululeikkejä ja toinen kuva on päiväkodin pihasta aukeavaan vehreään maisemaan.

Päiväkodista matkasimme nuoriso-osastoa tapaamaan. Aivan ihania nuoria! Tanssivat ennen kisaten keskenään ja nyt tanssivat yhteisten asioiden vuoksi.

SENTRO:lla on nuorille suunnattu ohjelma, jonka tavoitteena on saada nuoret ymmärtämään järjestäymisen edut ja toimimaan yhteiseksi hyväksi tappelemisen sijaan. Tuli hyvä mieli, kun näytti siltä että tavoitteeseen voidaan päästä.

Jatkoimme kahdessa ryhmässä; toinen jäi koululle ja toinen (johon itsekin kuuluin) jatkoi seuraavaan villageen. Kävimme ensin elementary schoolissa, jossa on 6000 oppilasta ekaluokkalaisista kutosluokkalaisiin. Oppilaat käyvät koulua kahdessa vuorossa. Aamuvuoro klo 6 - 12 ja iltavuoro klo 12 - 18. Vararehtori tekee työpäivää klo 5 - 18 ja palkka on ihan tavallisen open palkka. Nainen vain hymyili ja sanoi:" Anything for the young ones." Okei - mitä sanoo OAJ?

Lapset esittivät valloittavan tanssin ja saimme perinteiset hatut hetkeksi päähämme.

Koulukäynnin jälkeen kuljimme paikallisen työväen asumusten keskellä ja meidät vietiin kokoontumissaliin. Saimme kuulla, että maan omistus on ongelmista suurin. Maa, jolle asumukset on rakennettu, kuuluu valtiolle oikeuden päätöksellä. Valtion maalle saa rakentaa ja kun maksaa tietyn maksun, on talon paikka laillinen. Nyt kuitenkin paikallinen rikas rakennuttajafirma vaatii maita itselleen, vaikka hävisi jo oikeudenkäynnin. Rakennusfirma ajattaa katepillareita alueelle, jyrää talot alleen ja aitaa alueen, jonka kertoo kuuluvan itselleen. Paikalliset järjestäytyivät SENTROn avulla. He muodostavat ihmiskilpiä maansiirtokoneita vastaan silloin kun ne tulevat yllättäen paikalle (teksiviestiellä saadaan porukka kasaan). Katepillareiden mukana on yleensä poliisi, jolla ei ole nimikylttiä = maksettu poliisi. Paikallisosaston johtajista 12 on vankilassa ja nykyinen kertoi laittaneensa jalan lapion alle estääkseen maan valloituksen. Eletään vuotta 2014! Filippiineillä kaikki on mahdollista... Maanomistusjuttu on rakennuttajafirma on vienyt asian korkeimpaan oikeuteen, mutta sillä on erittäin pieni mahdollisuus voittaa.
Kysyin, kauanko tätä on kestänyt ja vastaus oli 18 vuotta eikä loppua näy. Rohkeita, omia oikeuksiaan puolustavia ihmisiä - respectiä tältä mummulta.

Keltapaitainen mies on alueen nykyinen asukasyhdistyksen johtaja ja katunäkymä on alueelta, josta tapellaan oikeudessa ja hengenkin uhalla. Alueella asuu 500 perhettä, jotka ovat keskimäärin viisihenkisiä.

Parasta päivässä oli ihmisten tapaaminen ja juttelu suoraan heidän kanssaan. Pahinta oli matkustaminen paikasta toiseen jeepneyllä ja varsinkin ruuhka-aikaan palaaminen killing highwayta pitkin oli tuskaa. Rynkytystä huonon tien ja jeepneyn vuoksi, jumalaton pakokaasun määrä ja meteli busseistä, moottoripyöristä ja noista paskajeepneystä! Naama valkoinen ja maha velloi, mutta en kumminkaan pyrkkinyt. Vihaan jeepneytä!