Khao Lak

Matkustin siis Ta Khungista Khao Lakiin paikallisbussilla:

Bussi ajoi 100 km/h jopa mutkissa. Näin nopeuden, koska istuin etupenkissä. Rahastaja veloitti 130 BHT eli kovin on edullista bussilla matkustaminen. Jäin pois Khao Lakin keskustan lähellä ja siitä minut nappasi kyytiin minivan. Kysyivät, minne olen menossa. Näytin puhelimesta Baan Kratingin ja 40 bahtilla pääsin perille asti.
Baan Krating oli kallis, 4800 BHT per neljä yötä = 137 euroa. Mutta olihan ihanaa päästä kunnolliseen bungalowiin, jonka terassilta näkyi meri. Vessapaperitkin oli taiteltu hienosti.

Baan Krating on kallioiden päällä rinteessä, aivan pitkän rannan toisessa päässä. Ympäristö on vehreää ja paikka tosi viihtyisä. Pesuhuone tosin oli homeessa katon reunoista, mutta so what.

Ensimmäisenä aamuna lähdin kävelemään tietysti pitkin sitä pitkää rantaa. Vietin hiljaisen hetken muistopuun äärellä:

Tsunamista on kulunut yli 11 vuotta, mutta ainakin yksi iso hotelli oli vielä korjauksen alla. Rannan pituus on muuten 5800 askelta. Koko alkumatkan yli puoleen väliin oli pelkästään hotellien rantoja, ei mitään muuta. Ruotsalaisia, saksalaisia, venäläisiä, ranskalaisia... hoh hoijaa - ei yhtään thaita tullut vastaan koko kävelyn aikana.

Aamulla ranta oli täysin autio, kun pääsin hotellialueilta pois. Myöhemmin päivällä sentään oli jonkin verran kulkijoita. Enimmät turistit makoilivat oman hotellinsa lepotuoleissa, vain jotkut käveleskelivät pitkin rantaa.
Seuraavana päivänä lähdin kiipeämään kohti Khao Lak view pointia. Olihan sieltä jotain näkemistä:

Viidakkopolulla alaspäin oli järjettömän kuuma; ei tuullut ja ilman kosteus jotain 90 % + lämpötila 34 astetta jo puoli kymmeneltä aamulla. Hikeä pukkasi joka huokosesta, tippui nenänpäästä ja valui silmiin.

Kävelin vielä ohi Khao Lakin keskustan ja koitin löytää tsunamin virallisen muistomerkin. Käännyin takaisin yhdentoista aikaan, kun askeleita oli kertynyt jo 7800, koska pitihän minun jaksaa takaisinkin. Loppupäivän makoilin oman hotellini aurinkotuolissa ja luin The Beachia.

Näyttääkö teistä tämä kaide puulta:

Näytti minusta ainakin, mutta aprillia, sepä onkin betonia:

Tässä vielä kuva kävelyreitiltä Baan Kratinginsta kylälle:

Khao Lak ei ole minun paikkani. Se on pelkästään turistikohde, eikä siellä ole mitään aitoa. Olisi pitänyt vuokrata auto tai mopo, että olisi päässyt ulos johonkin mieluisaan paikkaan. Hintataso on korkeampi kuin muualla, missä olen ollut. Tämän mummun mielestä parasta oli nukkua hienossa bungalowissa ja syödä kunnollinen buffet-aamupala.

Sain luettua The Beachin loppuun ja siitähän se ajatus sitten lähti: Phi Phi on seuraava paikka.