Krabi

Sanoin näkemiin Koh Jumille 29.4. aamulla. Pitkähäntävene ajoi merelle ja sitten odoteltiin lauttaa.

Tulihan se kolmen vartin odottelun jälkeen ja matka Krabiin sujui mukavasti. Lautalla oleva nainen keräsi ihmisiltä heidän määränpäänsä ja kun hänelle maksoi 150 BHT, pääsi minivanin kyytiin. Auto tuli ihan täyteen ja pari amerikkalaista ei edes mahtunut hirmuisen isojen matkalaukkujensa kanssa mukaan. Heidät ohjattiin toiseen autoon.
Majoituspaikkani Green Leaf Guesthouse on pieni, ja kuljettaja etsi sitä vietyään kaikki muut omiin pakkoihinsa... No, löytyihän se lopulta. Oltiin ajettu paikan ohi noin 3 - 4 kertaa, vaikka näytin puhelimessa olevasta varauksesta osoitteenkin.
Näkymä ikkunastani:

Lähdin sitten katselemaan ympäristöä kävellen:

Vappuaattona otin tuk tukin ja ajettiin Nopparat Thara beachille. Oli aamu ja laskuvesi, joten kävelemällä pääsi vaikka mihin:

Itse pitkä hiekkaranta on älyttömän matala ja hieman savinenkin. Paikalliset siellä porskuttelivat enimmäkseen ja turistit kulkivat kuvaamassa maisemia. Kävelin rantaa pitkin takaisin kohti Ao Nangia ja loppumatkan kadun vartta. Kun pääsin Ao Nang beachille, ukkeli ´huuteli "Railey, Railey!" Lippu pitkähäntään maksoi vain 100 BHT, joten ei muuta kuin kyytiin vaan.

Jylhiä karstivuoria koko matkan varrella, ja itse Railey beachiäkin reunustavat korkeat kalliot.

Söin lounasta, uin ja luin Jo Nesbon Snowmania. Hierojat kävivät tekemässä kauppaa, mutta rahavarani olivat kohtalaisen vähät eikä kauppoja syntynyt.

Pitkähäntävene takaisin lähti, kun sillä oli kahdeksan asiakasta. Parilla venäläisellä meinasi palaa pinna, kun odoteltiin reilut puoli tuntia. Onneksi minulla oli se kirja! Ao Nangin päässä oli jo korkea aallokko ja shortsit kastuivat hyvin, kun hyppäsin alas veneestä... No, käveleskelin hiljakseen pitkin rantakatua ja hotelliani.

Vappupäivänä ajattelin mennä Tigers Caveen ja kiivetä temppelille. Koska tiesin, että nousu on kova ja hikinen, päätin lähteä mahdollisimman aikaisin aamulla. Hotelli aloittaa aamiaistarjoilun klo 7, joten kävin lähellä olevassa supermarketissa ostamassa aamupalavärkkejä. Minulla on nimittäin jääkaappi! Viimeksi minulla oli jääkaappi maaliskuussa Phuketissa...

Ensimmäinen paikallisbussi (= pick up, johon on laitettu penkit ja katos) lähti klo 6.30. Nykyisin pääsee bussilla perille asti hintaan 150 BHT. Matka kesti kamalan kauan, kun kuljettaja pysähteli milloin missäkin. Temppelialue on laaja ja näyttävä alhaalla.

Kävin sisällä isossa temppelissä, jossa oli munkkeja ja nunnia matoilla kuuntelemassa miestä, joka puhui mikrofoniin. Koska en ymmärrä kieltä, jatkoin matkaani kohti portaita.

Askelmia on 1260 kappaletta ja niiden korkeus vaihtelee 10 ja 30 cm:n välillä. Nousu on jyrkkä ja ihmiset puuskuttivat helteessä pienen pätkän kerrallaan. Lämpötila oli ehtinyt nousta jo yli 30 asteeseen. Portaiden vieressä oli kultaisin kelloja:

Kannustimme toinen toisiamme kiivetessämme jyrkkiä portaita auringon paahtaessa ilman tuulen virettä. Ja vettä kului... ylös oli pitkä matka.

Ylhäällä oli useita alttareita ja tosi iso kultainen istuva buddha. Siitä ei oikein onnistunut kuva, mutta muista hahmoista kyllä. Intialainen kiipeilykaveri sytytti suitsukkeita ja rukoili yhden alttarin ääressä, mutta japanilaiset eivät tehneet muuta kuin kuvasivat selfieitä....

Ylhäällä sentään kävi tuuli, mutta ei se kuivattanut vaatteita lainkaan. Ja sitten olikin laskeutumisen vuoro...

Olin lukenut apinoista, jotka saattavat olla riesana portaissa. Ohje oli: älä välitä niistä, älä ruoki tai jää kuvaamaan niitä. Yksi yritti viedä vesipulloni, mutta muuten sain kulkea rauhassa (toisin kuin brittineiti, joka alkoi kuvaamaan apinoita ja sai yhden kiinni hiuksiinsa - mikä huuto).

Alhaalla ihmettelin kuinka kukaan jaksaa kuunnella koko päivän rukoilua kovaäänisistä, varsinkin kun äänitaso oli kohtalaisen korkea. Lähdin ihmettelemään, mistä löytäisin bussipysäkin. Skootteri pysähtyi ja kaveri tiedusteli, mihin olen menossa. Tarjoutui viemään 50 bahtilla Krabin bussiasemalle, mistä kyyti takaisin Ao Nangiin maksaisi 60 BHT. Kypärä päähän ja kaupat tuli. Thaimaassa on tosiaankin helppo matkustaa; heti kun katselet hieman epätietoisena ympärillesi, saat apua.

Krabissa on paljon nähtävää, pitää laatia suunnitelmia että missä järjestyksessä niihin tutustuisin.