Koh Jum - paratiisi

Alunperin minun piti olla täällä viikko, mutta päätin jäädä vielä neljäksi yöksi. Paikka on vaan niin ihana. Tässä kuvia Sun Smile Beachista:

Olen käynyt parilla muullakin rannalla, mutta ne ovat sotkuisempia ja teinkin tuolla pohjoisen puoleisella rannalla pikku installaation...

Etelän puoleisella rannalla näin harvinaisen näyn; thai-äiti iloitteli vedessä lastensa kanssa:

Kävelin ihan rannan toiseen päähän, kun halusin nähdä mitä niemen takana on.

Tämä ranta oli siisti, koska sitä reunastavat lomakylät. Pienet ravut tekevät hauskoja kuvioita hiekkaan kaivautuessaan ja korallia oli tälläkin rannalla.

Tuossa kylällä osa porukkaa asuu bambumajoissa, mutta kaikkien katolla on lautasantenni. Ja telkkarit ovat auki joka talossa sekä kaupassa, koko ajan.

Meille tuli uusi asukas. Koska oli nousuvesi, pitkähäntä saattoi tuodan hänet ihan tähän oikeaan paikkaan.

Täällä on nyt asukkaita viidessä bungalowissa, joten rannalla ei ole tungosta. Uiminen on parasta aamupäivällä, iltapäivällä on niin korkeat aallot että uimista ei voi sanoa nautinnoksi. Tässä vielä tavallisen päiväni tunnelmia:

Niin, on tuossa rannalla baarikin:

Ehkä se on ollut auki high seasonin aikana? Voikaa hyvin ja matkani jatkuu täältä 29.4. Krabin Ao Nangiin.

Koh Jum (Jam/Pu)

Lantalta pick up keräili matkalaisia auton ihan täyteen ja ajoi satamaan. Tämänkertainen lautta oli ihan luksus; pehmeät istuimet.

Koh Jumin edustalla hyppäsin pitkähäntäveneeseen, jossa luki Sun Smile beach.

Ajettiin pitkin saaren rannikkoa toiselle puolelle ja sitten jatkettiin tuk-tukilla matkaa. Peltisellä penkillä istuin ja pompin loppumatkan ajatellen minkähänlaiset mustelmat peppuun tulee... Loppupätkältä tie oli nimittäin aikas kehno:

Ihan loppu käveltiin ja sitten jyrkkiä portaita alas vastaanottoon. Sain majan numero 103 toisesta rivistä rinteessä. Ja mikä näkymä terassilta:

Maja on siisti ja yhtään mitään hyönteisiä ei ole ollut sisällä näinä kolmena yönä, jotka olen täällä nukkunut. Koska majat ovat rinteessä, tuulee sopivasti joten illakaan ei ole itikoita terassilla.

Kävin kävellen saaren toisella puolella eli itäpuolella. Saari on todella vehreä ja kaunis!

Itäpuolella näkyy manteretta ja useita pikkusaaria, täällä länsipuolella vain Phi Phi -saaret siintävät 25 km päässä...

Niin, kun olin kävelemässä takaisin, joku britti pysähtyi moottoripyörällä. "I see you´re walker, but siriously... I could give you a lift!" Oli nimittäin kääntynyt aamupäiväksi ja lämpötila hipoi jotain 36. Koska olin lähtenyt kävelemään, niin minähän kävelin! Askeleita kertyi noin 11 700.
Tämä kaveri tulee aina puskemaan ja kehräämään, kun olen terassilla:

Eilen minun piti tehdä vain pieni kävely tuonne Mount Pu:n juurelle. Tietenkin menin harhaan ja katsoin Google Mapsia liian myöhään. Täällä nuo katukyltit on muuten aika kauniita:

Täälläkin on noita kumipuuviljelmiä ja heldelmätarhoja. Tarkoitukseni oli mennä tuon vuoren toiselle puolelle, mutta päädyinkin koillisrannikolle...

Koska lämpötila nousi taas nopeasti, otin tällä kertaa tarjotun kyydin vastaan. Hänen nimensä on Mei ja hän työskentelee hierojana. Sanoi, että hänellä on vain kaksi asiakasta tänään kun on low season. Mein kanssa kävelin pitkin rantaa hänen työpakalleen asti. Hän kertoi, että ennen isoja aaltoja ranta oli kaunis ja valkoinen. Aallot silloin vuonna 2004 käänsivät meren pohjan rannalle ja toivat kuollutta korallia ennen silkkiselle rannalle.

Google Mapsista näin, että olin takaisin länsirannikolla. Vaikka Mei lupasi viedä minut skootterillaan töiden jälkeen Sun Smile beachille, jatkoin pitkin rantaa. Oli laskuveden aika ja pääsin pitkin kiviä etenemään. Tuli mieleeni, kuinka lapsena rakastin kivillä hyppelyä. Nyt eteneminen oli hieman varovaisempaa....

 

Suljetun lomakylän kohdalta pääsin tielle, jota olin kuvitellut käveleväni aamulla...

Askelia kertyi skootterikyydistä huolimatta yli 15 700 ja hiki virtasi.
Tällä saarella on ylivoimaisesti ystävällisintä porukkaa, mitä missään. Lähes jokainen huuteli hello ja kyseli, miten menee. Kukaan muu kuin minä ei näytä kävelevän missään, vaan kaikki liikkuvat mopoilla ja moottoripyörillä. Tällä saarella on vain 1 500 asukasta, joten liikennettä ei ole haitaksi asti. Ja oma majapaikkani on todellakin paratiisi, koska tie on tuolla ylhäällä ja päättyy tähän kohtaan.
Kuuntelen vain lintuja ja meren aaltoja, palmujen suhinaa ja kaikenlaista siritystä. Nyt, jos suotte, vetäydyn vain nautiskelemaan olostani. Tämän päivityksen tekemiseen meni eilen illalla tunti ja tänään toinen tunti. Wifi on hidas, enkä aio sen kanssa enempää tuskailla.

Viivyn täällä 29.4.16 asti, sitten suuntana on Krabi. Siellähän on niitä putouksia, lähteitä ja vaikka sun mitä nähtävää.

Lanta Old Town

Kaksi päivää on kulunut palmujen alla kirjoja lukiessa, välillä uiden meressä. Uiminen ei virkistä tai viillennä, sillä vesi tuntuu lämpimältä... vauvojen kylpyvesilämpöiseltä siis :) Tänään taas tokkeennuin vuokraamaan pyörän ja suuntasin saaren poikki toiselle puolelle. Sunnuntailiikennettä:

Ja totta kai olin ainoa pyöräilijä, mopoja ja autoja ilmaantui siinä aamupäivän aikana mutta ei ruuhkaksi asti. Lanta Old Town näyttää tältä:

Sunnuntai on markkinapäivä:

Rannanpuoleiset talot on rakennettu paalujen päälle. Ja minulle ei vain mahdu kaaliin, minkä takia roskat pitää kerätä talojen seinustoille. Joku voisi oikeasti tuoda tänne helpon ja halvan jätteidenkäsittelytavan!

Kylän läpi käveltyäni tulin venepoukamaan. Ihmeiden ihme - pitkähäntäveneiden koneet oli peitetty!

Katu on aika idyllinen, vaikka osa taloista on hylättyjä lautakasoja ja osa tosi rumia peltimajoja:

Kuningas suojelee kansaansa myös täällä, niin kuin kaikkialla muuallakin:

Kävelin laiturin päähän ja otin sieltä sitten kuvan Old Townista. Kuvitelkaa, ihmiset ajavat autoilla ja mopoilla tuonkin laiturin ja ottavat kuvia nousematta autojen kyydistä.

Museo oli suljettu, mutta otinpa sitten kuvan sen vastapäisestä talosta kun se oli niin sievä:

Kiersin muutamat kaupat... tiedän, että jotkut saisivat niissä kulumaan tunteja... No, poljin hetken matkaa ja löysin korkealta mäeltä ihanan lounaspaikan. Miten täällä tuo ruoka on niin tajuttoman hyvän makuista? Söin kanakeittoa kookosmaidossa ja voi taivas.. onneksi en ottanut riisiä, sillä pelkkä kana ja vihannekset riitti hyvinkin. Näkymä lounaspaikan pöydästäni:

Näyttää mukavan pilviseltä, eikö? Ja mitä sitä höpöä, porotti taas kun poljin 10 km takaisin Klong Khongiin:

Huomenna sanon bye bye Lanta. Aamun pick up on klo 7.20 - 7.40 välillä ja suuntana on Koh Jum. Siellä majan tarjoaa Sun Smile Beach Resort, viikon hinta 87,41 €. Rannalle asumaan ja mopojen äänet voi siellä unohtaa...
Olen saanut hoidettua pesula- ja valutta-asiat sekä puhelimeen kuukaudeksi nettiä. Koh Jum on taas sellainen pieni saari, jossa ollaan pikkuisen sivistyksestä sivussa. Netin pitäisi toimia kuitenkin, joten varmaan mummu päivittää sieltäkin.

Koh Lanta on kivempi kuin Phuket, mutta häviää meikäläisen silmissä kirkkaasti luonnonpuistosaarille ja pienemmille paikoille. Pakko oli kuitenkin käydä hoitamassa asioita ja lapsiperheille tämä varmasti on onnistunut valinta.