Näillä saarilla on aina vähintään kaksi kirjoitusmuotoa, sen vuoksi noita lisäyksiä suluissa. Niin, vietin Koh Sukonilla viisi yötä. Pyöräilin ja näin vaikka mitä. Kävin myös kävelemällä katselemassa saarta ja sen kumipuuviljelmiä:
En oikein tiedä, milloin satoa seuraavan kerran korjataan. Noita litistyslaitteita oli siellä täällä, niillä käsitellään kerätty raakakumi. Monesti oli erittäin sottaista ja paljon muovipusseja heitettynä käsittelypaikoilla.
Näin myös hedelmäpuita, joissa on tähän vuodenaikaan raakileita:
Matkan varrelle osui myös hylätty kesämökki ja hylätty lomakylä:
Ja lopuksi vielä kuva Andaman Beach Resortin kujalta. Paikka oli söpö, vaikka se yksi torakka olikin pelottava otus. Palvelu oli ystävällistä, ruoka sellaista ihan perusruokaa ja ilmapiiri todella rentouttava.
Matka Koh Mokille oli monivaiheinen: ensin moottoripyörätaksilla laiturille, josta pitkähäntäveneellä noin 45 min matka Trangin kaupungin johonkin laituriin. Siitä sitten lähes tunti ajeltiin sellaisella pick upilla, johon on laitettu penkit reunoille ja katos päälle. Meitä oli 13 ja ajettiin Trangin kaupunkiin. Siellä jäin tietysti väärässä paikassa pois, mutta taas lappunen auttoi. Lapussa oli nimi ja puhelinnumero sille toimistolle, joka järjesti matkan. Ystävällinen Minivan-kuljettaja soitti sinne ja antoi luurinsa minulle. Nainen puhelimen päässä sanoi:"No problem, I´ll pick you up. Just wait there." Odottelin vartin ja pääsin ilmastoidulla hienolla autolla Trang Happy Travelsin toimistolle. Oli yli tunti aikaa seuraavaan etappiin, joten ehdin hyvin käydä aamupalalla, pankissa ja apteekissa. Seuraavaksi ajettiin Minivanilla taas tunteroinen seuraavaan laituriin. Kuljettajalla ei ollut mikään kiire: välillä tankattiin ja pari kertaa hän kävi kaupoillakin!
Laiturille päästiin ja minut ohjattiin veneeseen, johon tulikin sellaiset 30 henkilöä ja hirvittävä määrä tavaraa katolle. Puksuteltiin tyvenessä säässä noin 40 min dieselinkatkussa ja perillä minua odotti moottoripyörätaksi. "Mookies?" kysyi kuljettaja ja nyökkäsin. Laiturista oli pari kilometriä majapaikkaan.
Koh Mok on hyvin erilainen kuin Koh Sukon. Korkeat kukkulat ja enimmäkseen viidakkoa. Ei laitumia eikä lehmiä. Ja erittäin ristiriitainen. Tien toisella puolella luksuskylpylä ja toisella puolella Ryysyranta:
Yksi kylä oli rakennettu paalujen päälle. Haju oli kamala! Ja roskien määrää en viitsinyt kuvata, koitin ottaa kuvan sellaisesta kohdasta joka oli kohtalaisen siisti:
Mutta oli siellä rehevää ja kaunistakin:
Kun tulin tuolta viidakkokävelyltä, oli tiellä moottoripyörä jossa oli sellainen sivulava täynnä lapsia. Odottivat ihan selvästi, että tulenko takaisin kun olin hävinnyt poluille. Huutelivat:" Good morning!" ja saman tien kuljettajana toiminut isoveli (?) käänsi keksinnön takaisin ja lähti ajelemaan:
Tsunamia varten on näköjään laadittu suunnitelma:
Kun mahatauti katala vei voimia, köllöttelin Farang Beachilla ja lueskelin. Nimensä Farang (kalpeanaama tai jotain sellaista) on saanut kalliosta, joka on thaimaalaisten silmissä valkoihoisen miehen profiili:
Nukuin kolme yötä makeasti bambumajassa. Onko kauniinpaa kuin hyttysverkon kimmellys ulkovalojen siivilöityessä bambuseinien lomitse? Ainoa eläin majassa oli aamuisin sammakko pesuhuoneessa. Se kyllä lähti aina tiehensä, kun laitoin valot...
Mookies tarjosi hyvän majan ja erittäin maukasta ruokaa. Kävelymatka rantaan oli noin 5 min. Muuten kaikki oli ok, mutta netti oli surkea ja puhelinkin ajoittan off line -tilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti