Koh Jum (Jam/Pu)

Lantalta pick up keräili matkalaisia auton ihan täyteen ja ajoi satamaan. Tämänkertainen lautta oli ihan luksus; pehmeät istuimet.

Koh Jumin edustalla hyppäsin pitkähäntäveneeseen, jossa luki Sun Smile beach.

Ajettiin pitkin saaren rannikkoa toiselle puolelle ja sitten jatkettiin tuk-tukilla matkaa. Peltisellä penkillä istuin ja pompin loppumatkan ajatellen minkähänlaiset mustelmat peppuun tulee... Loppupätkältä tie oli nimittäin aikas kehno:

Ihan loppu käveltiin ja sitten jyrkkiä portaita alas vastaanottoon. Sain majan numero 103 toisesta rivistä rinteessä. Ja mikä näkymä terassilta:

Maja on siisti ja yhtään mitään hyönteisiä ei ole ollut sisällä näinä kolmena yönä, jotka olen täällä nukkunut. Koska majat ovat rinteessä, tuulee sopivasti joten illakaan ei ole itikoita terassilla.

Kävin kävellen saaren toisella puolella eli itäpuolella. Saari on todella vehreä ja kaunis!

Itäpuolella näkyy manteretta ja useita pikkusaaria, täällä länsipuolella vain Phi Phi -saaret siintävät 25 km päässä...

Niin, kun olin kävelemässä takaisin, joku britti pysähtyi moottoripyörällä. "I see you´re walker, but siriously... I could give you a lift!" Oli nimittäin kääntynyt aamupäiväksi ja lämpötila hipoi jotain 36. Koska olin lähtenyt kävelemään, niin minähän kävelin! Askeleita kertyi noin 11 700.
Tämä kaveri tulee aina puskemaan ja kehräämään, kun olen terassilla:

Eilen minun piti tehdä vain pieni kävely tuonne Mount Pu:n juurelle. Tietenkin menin harhaan ja katsoin Google Mapsia liian myöhään. Täällä nuo katukyltit on muuten aika kauniita:

Täälläkin on noita kumipuuviljelmiä ja heldelmätarhoja. Tarkoitukseni oli mennä tuon vuoren toiselle puolelle, mutta päädyinkin koillisrannikolle...

Koska lämpötila nousi taas nopeasti, otin tällä kertaa tarjotun kyydin vastaan. Hänen nimensä on Mei ja hän työskentelee hierojana. Sanoi, että hänellä on vain kaksi asiakasta tänään kun on low season. Mein kanssa kävelin pitkin rantaa hänen työpakalleen asti. Hän kertoi, että ennen isoja aaltoja ranta oli kaunis ja valkoinen. Aallot silloin vuonna 2004 käänsivät meren pohjan rannalle ja toivat kuollutta korallia ennen silkkiselle rannalle.

Google Mapsista näin, että olin takaisin länsirannikolla. Vaikka Mei lupasi viedä minut skootterillaan töiden jälkeen Sun Smile beachille, jatkoin pitkin rantaa. Oli laskuveden aika ja pääsin pitkin kiviä etenemään. Tuli mieleeni, kuinka lapsena rakastin kivillä hyppelyä. Nyt eteneminen oli hieman varovaisempaa....

 

Suljetun lomakylän kohdalta pääsin tielle, jota olin kuvitellut käveleväni aamulla...

Askelia kertyi skootterikyydistä huolimatta yli 15 700 ja hiki virtasi.
Tällä saarella on ylivoimaisesti ystävällisintä porukkaa, mitä missään. Lähes jokainen huuteli hello ja kyseli, miten menee. Kukaan muu kuin minä ei näytä kävelevän missään, vaan kaikki liikkuvat mopoilla ja moottoripyörillä. Tällä saarella on vain 1 500 asukasta, joten liikennettä ei ole haitaksi asti. Ja oma majapaikkani on todellakin paratiisi, koska tie on tuolla ylhäällä ja päättyy tähän kohtaan.
Kuuntelen vain lintuja ja meren aaltoja, palmujen suhinaa ja kaikenlaista siritystä. Nyt, jos suotte, vetäydyn vain nautiskelemaan olostani. Tämän päivityksen tekemiseen meni eilen illalla tunti ja tänään toinen tunti. Wifi on hidas, enkä aio sen kanssa enempää tuskailla.

Viivyn täällä 29.4.16 asti, sitten suuntana on Krabi. Siellähän on niitä putouksia, lähteitä ja vaikka sun mitä nähtävää.