Koh Lanta

Matka Koh Mukilta alkoi ensin tuk tukilla rannalle. Siellä kahlattiin pitkähäntäveneeseen ja keikkuvasta veneestä noustiin lautalle. Edelläni menevä ehkä viisi vuotta minua vanhempi nainen tärisevine jalkoineen empimässä hyppäämistä sai minut vakuuttuneeksi: ei sitku vaan nyt. Tämmöisellä lootalla matkustettiin:

Matka kulki Koh Kradanin ja Koh Ngain kautta. Olisin mennyt Koh Kradanille, mutta siellä oli tarjolla vain kallista majoitusta (= yli 20 €/yö). Näkymä Ngain laiturin vierestä:

Lähellä Koh Lantaa tuli poikia kysymään majapaikkojamme. Sain tarran rintaan ja se oli sitten matkalippuni Sonyas Guesthouse & Bungalowsiin. Toiset maksoivat 100 BHT kyydistä laiturilta, koska heillä ei ollut majoitusta varattuna. Minäpä se matkustin ilmaiseksi! Kyyti oli taas sellainen pick up, johon on laitettu penkit ja katto. Sonyas näyttää tältä:

Koh Lanta on isompi saari kuin edelliset. Pyöräilin toissapäivänä pohjoiseen kärkeen:

Paluumatkalla pysähdyin Long Beachille, koska se nyt on sellainen "must" täällä.

Niin kuin kuvasta hyvin näkyy, on jo low season meneillään....

Seuraavana päivänä kävelin:

Ensin tietä pitkin, sitten käännyin jonkun kyltin kohdalta rantaan. Sillalla oli muitakin!

Oli laskuvesi koska olin liikkeellä aamulla (tapani mukaan), joten pääsinkin rantaa pitkin takaisin:

Siellä täällä oli rapujen kerääjiä kahlailemassa tuolla kivikossa. Heillä oli kylmälaukut olallaan ja pitkähihaiset ja -lahkeiset tummat vaatteet. Olivat sen verran kaukana, ettei minun kameralla saanut kunnon kuvaa...

Tänään vuokrasin taas polkupyörän ja suuntasin eteläkärkeä kohti. En tiennyt kuinka mäkinen tie on... pohjoiseen oli tasaista...

Maisemia kyllä oli aivan ihanasti:

Eteläkärjessä on National Park ja sinne piti maksaa 200 BHT pääsymaksu. Pyörästä ei tarvinnut maksaa, moottoripyöristä ja autoista kyllä! Perillä oli majakka ja luontopolku:

Edelläni meni metelöivä SUOMALAISPERHE, jolle vain hymyilin ystävällisesti ja jättäydyin jälkeen. Minä niin vaan haluan nauttia kaikista metsäkävelyistä, oikeesti:

Onko se niin väärin, että ei halua alkaa selostaa kenellekään mistä tulen, kuka olen, mihin olen menossa... siispä jatkan tätä epäsosiaalista elämääni ja keskityn olennaiseen. On miten on ja käy miten käy (tämän opin Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi -kirjasta) ja siitä on tullut mottoni. Tämän päiväinen pyöräilyretki oli 25 km ja lämpöasteita oli 33. Oikeasti meinasi loppua puhti noissa nousuissa, joissa työnsin pyörää ja hiki valui silmiin. No pysähtelin ja join vettä (yhteensä yli 3 litraa!!). Alamäet oli kovia käsijarrutussessioita:

Loppupätkä oli kumminkin tasaisempaa ja sain pitää pikku breikin ihan kokonaan autiolla rannalla.

Huomenna ja ehkä ylihuomennakin annan maitohappojen poistua jaloista. Vuokraan ehkä vielä kerran pyörän ja käyn Lanta Old Townissa. Mutta se on siis ehkä :)